Tuuliviiri auringossa

Heh.. mieleni muuttuu aika usein kuin tuuliviiri... Vilaus auringosta ja niin saa joulukoristeet ja "tunnelmavalot" kyytiä. 

Ostin eilen aivan ihanan tuoksuista Maison Belleä ja nyt koko koti tuoksuu appelsiiniltä, hohtaa puhtautta ja huutaa kevät kukkia

Pilvetön taivas ja puut valkoisen kuorrutteen peitossa ja täällä me olemme sisällä.  -25 astetta on liian raaka ilma pikkuiselle, joten on pakko tyytyä ihailemaan ikkunasta mahtavaa säätä. Ikkunatkin kaipaavat pesua, mutta saavat odottaa hieman inhimillisempää lämpötilaa. Nyt on aikaa käydä läpi kaappeja, jotka tursuavat epäjärjestystä ja kaaosta.

Päivän kevennykseksi kuva epätoivoisesta asukuva yrityksestäni:

Arvostukseni muiden bloggareiden asukuville nousee päivittäin. En saa yhtään onnistumaan, eikä meillä oikein tunnu olevan  hyvää kohtaa ottaa niitä. Laitoin tilaukseen kamerajalustan, joten ehkä sitten kun se saapuu voin yrittää uudelleen.

Ihanaa pakkaspäivää!

Vielä on liian pimeää

Rakastan laittaa joulua ja se ei varmasti jää keneltäkään epäselväksi kun astuu asuntoomme.

 En ole ikinä pitänyt loppiaisesta kiinni, tai siitä että silloin tulisi pakata joulu pois. Kuusesta minun ei ole vaikea luopua eikä pähkinöistä, kanelitangoista ja muusta jouluaiheisesta tavarasta, mutta jouluvaloja en malttaisi pakata pois ennenkuin kevät tekee tuluaan.

 Ne tuovat niin ihanan pehmeää valoa pimeään aikaan. Tänä vuonna keksin hyvän perustelun miehelleni miksi jouluvalot tulisi pakata pois vasta myöhemmin. Yösyötöt. Kolmen kuukauden ikäinen pikku bambi herää 2-4 kertaa yössä syömään ja jouluvalot ovat juuri sopivan himmeää valaistusta yöaikaan, joten tänä vuonna saan oikein luvan kanssa nauttia valoista pitempään kuin yleensä.

Vähän ajattelin valaistusta karsia, mutta yöpöydän lumipallot saavat ainakin jäädä.

Valoa

Tänään oli ihana sää lähteä kävelylle. Aurinko pilkisti hetken ja antoi uutta energiaa niin paljon että jaksoimme kävellä yli kaksi tuntia. 

Yritin lähtiessä ottaa asukuvia ja epäonnistuin niissä täydellisesti, tässäkään kuvassa ei näy kuin selkää mustasta villakangastakista ja karvahatusta.

 

Päivät ovat pidentyneet jo huomattavasti, mutta lenkin pituuden vuoksi kotiin tultaessa alkoi jo hämärtämään. Ulkoilun aihettaman hirveän nälän tyydytti matkan varrelta poimittu chilikana ja jälkiruoaksi suussa sulavia Barún suklaapäällysteisiä vaahtokarkkeja.

Ihanan rento ja kiireetön sunnuntai.

Baby let's go to Stockholm

Miehelläni oli muutama vapaapäivä ja päätimme tehdä pienen reissun talviseen Tukholmaan. Reissuun lähteminen parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa hieman jännitti, mutta turhaan. Neiti nukkui laivalla hyvin ja rattaiden kanssa ei ollut ahdasta kuin taxfreessä. Lisäviihtyvyyttä toi hytissä ollut telkkari, joka viihdytti myös iltaisin näyttämällä live ohjelmaa suoraan yökerhon lavalta. Mikäs sen mukavampaa kuin katsella sängyllä maaten esiintyviä artisteja. 

Aamulla satamaan saavuttua pakkasimme neidin rattaisiin, mihin hän sammuikin heti. Siljan terminaali on sen verran kaukana keskustasta, että päätimme hypätä bussiin. Vitkastelimme lähtöä että välttyisimme suurimmalta ruuhkalta, mutta ilmeisesti niin oli ajatellut tehdä 30 henkinen kouluryhmäkin.. Nooh sopu sijaa antaa ja mahduimme kuin mahduimmekin kaikki bussiin, vaikka käytöstapoja hieman peräänkuuluttaisin. 

Sää meitä ei suosinut. Lunta tuli välillä vaakasuoraan ja jäätävä tuuli palellutti reidet samantien.

Osa vanhankaupungin kaduista oli suljettu ja loput täynnä lumisohjoa. Kävi kuntoilusta työntää rattaita 6 tunnin ajan siinä säässä.

Jäimme bussista pois Södermalmilla, missä kävin muutamassa vintage liikkeessä ja kirpputoreilla. Tällä kertaa pettymyksekseni lähdimme jatkamaan matkaa vain yhden pussin kanssa. Löysin ihanan vanhan tarjottimen. Viime kerralla kannoin sormet verillä painavia kasseja samojen liikkeiden jälkeen.

Södermalmilta jatkoimme vanhaan kaupunkiin. Sään piiskatessa kasvoja rämmimme sen nopeasti läpi. Pysähdyimme vain hetkeksi lämmittelemään pienee kahvilaan.

Keskustassa lumet oli aurattu paremmin, eikä tuulikaan päässyt niin kylmästi puremaan. Pystyi jo vähän nauttimaan näkemistään jouluvaloista ja kauniista Tukholmasta. Granit-liikessä minun on päästävä aina käymään, eikä liikkeen valikoima tuottanut pettymystä tälläkään kertaa.

NK:n jälkeen alkoi rattaissa loppumaan tila ja päätimme käydä vielä syömässä ennen laivalle palaamista.

Bussit kulkivat todella usein ja rattaiden kanssa liikkuessa oli bussi ehdottomasti kätevin kulkuväline.  Nopeasti kului aika Tukholmassa ja edessä olisi enää kotimatka. Pikku Bambi nukkuin koko ajan ja heräsi vasta hyttiin päästyämme. Päätimme tulla uudestaan keväällä/kesällä, kun ei olisi niin raskasta liikkua eteenpäin kärryjen kanssa. Ihana pikkureissu piristi kummasti arkea. 

Ainoana miinuspuolena koko reissussa oli laivan huono ruokavalikoima. Tarjolla oli buffet, a la carte-ravintoloita 2kpl tai alaluokkainen kahvila/ravintola. Emme kumpikaan ole buffetin ystäviä ja kummankaan a la carte-ravintolan listalta ei löytynyt mieluisaa ruokaa. Jos halusi jotain muuta oli tarjolla kämyinen ravintola promenadin kyljessä, josta sai einesruokia tuunattuna. Kokeilimme kerran paikan ruokia ja puolet jäi syömättä.. Täytyy kyllä sanoa että Viikkarilla on paremmat. Nyt kun uusi laiva tuli vuodenvaihteen jälkeen reitille voisikin lahden yli mennä mielummin heidän kyydissään. Satamapaikkakin on kätevän lähellä keskustaa.

Kai se on vietävä kuusi pois

Kotiin tultaessa meitä vastassa oli hieman kuivahtanut kuusi. Kuusessa ei ollut enää yhtään neulasta, kun olin saanut koristeet pois. Asunnostamme niitä taitaa löytyä vielä pitkään..

Liian kiltti

Näin loppiaisen kunniaksi, takkatulen ääressä istuen, maha täynnä herkkuja jo ties kuinka monetta päivää, aloin miettimään aikaa ennen joulun pyhiä. Miksi sitä pitääkin haalia niin paljon tekemistä itselleen? Minä luulin olleeni vielä tänä vuonna ajoissa. Lahjat oli ostettu ja paketoitu jo itsenäisyyspäivänä. Kuusi haettu ja koristeltu. 

 Vaikka omat jouluvalmisteluni olivat valmiita jo hyvissä ajoin juuri siitä systä ettei minun tarvitse stressata ja juosta monia kauppoja läpi, niin muiden ei ja siksi löysin itseni juoksemasta kaupoista vielä viimeisenä hetkenä. Näin jälkeenpäin on hyvä viisastella ja ihmetellä omaa toimintaa. 

Olin taas liian kiltti ja löysin itseni jonottamasta ruuhkissa muiden puolesta.  Ja kas kummaa sain aikaan joulustressin, muiden asioilla! 

En ymmärrä miksi pitää yrittää löytää se joka kaupasta loppuunmyyty tuote viimeisenä päivänä? Miksi ei voinut käydä kaupassa aikaisemmin hakemassa kaikkea tarvittavaa ennen ruuhkia ja vielä kun tavaraa oli jäljellä? Joulu kun ei tule kenellekkään yllätyksenä.. No itseppä lupailin auttaa, joten turha kai tässä on marista. Ja loppujen lopuksi tykkään shoppailla, ruuhkissa kuluu vaan turhaa aikaa ja se saa minut turhautumaan.

Onneksi joulupukki oli huomannut typerän kiltteyteni ja palkitsi minut ruhtinaallisesti.

myöhemmin lisää kun loput saapuvat :).